Viimeinkin se on valmis! Ihana laukkuni, joka osaa tehdä taikatempun: se muuttuu repuksi, kun tarvitsee!

Näin se toimii olkalaukkuna...

...ja olkahihnan vetoketjun avaamalla siitä saa kätevän pikkurepun!

Näin ikään:

Reppu on tehty erikokoisista (melko pienistä)  mokkanahkapaloista, jotka sain työpaikaltani. Hihnojen kiristykseen käytettävät, rusettia muistuttavat soljet nappasin kulahtaneista kengistä, jotka ostin edullisesti kirpputorilta. Samoin D-rengas, jonka läpi hihna kulkee, on purettu kirpparilta ostetusta laukusta, jonka hankin nimen omaan purkutarkoituksessa. Vetoketjuista taskujen (sisälläkin on pikkutasku) ketjut ovat myös kirpparilöytöjä, samoin kuin vuorikangas, jota nyt näissä kuvissa ei näykään. Se on vaalean mintunvihreää, lakanakangasmaista, mutta tekokuitua. Hihnat ovat samettia, joka osoittautui hyväksi materiaaliksi siinä mielessä, että se pitää laukun tiukasti olalla, eikä laukku pääse koko ajan valumaan.

Kaavat ovat "omasta päästä". Mallia otin tosin eräästä amerikkalaisessa verkkokaupassa myynnissä olleesta vastaavasta repusta, josta löytyi todella hyviä kuvia: kiitos niiden, myös minä hieman tietotaidottomampana ompelijana osasin tehdä kaavoituksen. Piirsin ensin luonnokset kaavoista mittakaavassa pienennettynä, sitten tein ne oikean kokoisina paperista ja kokosin maalariteipilla laukuksi. Näin selvitin, pätevätkö mitoutukseni. Tein myös kokeiluversion lakanakankaasta kokeillakseni laukun kokoamista ja kokoamisjärjestystä.

Ompeleminen oli aika rankkaa puuhaa, sillä mokkanahan taakse harsin vielä kangaspäällysteisen vanulevyn tukevoittamaan ja pehmustamaan laukkua. Paksuimmissa kohdissa tulikin hyppytikkiä, jotka korjailin myöhemmin käsin. Yksi neula meni poikki, kaksi vääntyi... Joku kokeili, voisiko vetoketjun ala"kilpukan" päältä ommella. :)

Laukku valmistui eilen, mutta olen jo ehtinyt käyttää sitä sekä olkalaukkuna että reppuna. Reppu on kätevä, kun kävelee pitempää matkaa, laukku taas silloin, kun tarvitsee usein vaikkapa lompakkoa shoppailureissulla. Tykkään!

PS: Nyt tiedän, mitä vihaan eniten käsitöissä (jos se edes on mahdollista): Sitä, kun pistää neulalla sormeen! Ai että, se kirvelee!